Häikäisyn laskeminen
Epämukavuuden häikäisyn aste voidaan arvioida sisäasennuksissa suorittamalla aukkolukulaskenta UGR-menetelmän mukaisesti.
Standardissa EN 12464-1 ilmoitetut häikäisyvaatimukset tarkoittavat valaistuksen suurinta keskiarvoa. UGR-menetelmä (Unified Glare Rating) on kuvattu CIE-julkaisussa nro. 117-1995.
Kiusahäikäisyn UGR-häikäisyarvot ilmoitetaan asteikolla 13-28, jossa suurin häikäisyarvo ilmoittaa voimakkaimman häikäisyn. Häikäisyarvojen välinen vähimmäisero, joka osoittaa huomattavan eron, on 3.
Jotta voidaan tarkistaa, täyttyykö standardin taulukon keskimääräinen häikäisyarvo tietyssä valaistusasennuksessa, häikäisyarvo on laskettava ns. taulukkomenetelmän mukaisesti (menetelmä on kuvattu CIE-julkaisussa nro 117-1995). Tämä menetelmä edellyttää kuitenkin, että huoneen valaisimet on sijoitettu symmetrisesti ja niiden valonjako on symmetrinen valaisimen poikki ja sitä pitkin.
Koska kaikki vakiintuneet raja-arvot perustuvat UGR-taulukkomenetelmään, ei muita menetelmiä voida soveltaa, esim. yksittäisiä tarkkailijapisteitä kaavamenetelmän mukaisesti. Taulukkomenetelmän käytön maksimoimiseksi standardissa on nyt uusi liite A , jossa kuvataan suositellut menetelmät, jos määritetyistä olosuhteista poiketaan. Esimerkiksi epäsäännölliset valaisinsijoittelut, erilaiset valaisintyypit, erimuotoiset huoneet.
Valaisinvalmistajien on toimitettava perus-/taulukkotiedot osana valaisimen fotometrisiä tietoja, jotta valaistusjärjestelmän häikäisyarvo on helppo tarkistaa.