Valosaaste vaikuttaa ihmisiin ja eläimiin, mutta ei ole helppoa tietää, mikä on oikea valo mihinkin paikkaan – ja missä valossa ihmiset ja eläimet viihtyvät parhaiten. Tarvitsemme lisää tietoa, jotta voimme tehdä perusteltuja päätöksiä tulevaisuudessa.
Maria Nilsson Tengelin on fyysikko ja fotometrian ja radiometrian tutkija RISE-tutkimuslaitoksella (Research Institutes of Sweden). Hän työskentelee mm. valoon liittyvien mittausten ja tutkimusprojektien parissa, jotka muodostavat perustan ulkovalaistuksen standardeille ja ohjeille.
– Tietoa lisäämällä voimme tehdä harkitumpia päätöksiä. Kaikkiin tilanteisiin sopivia ratkaisuja ei ole, mutta vallitsevien olosuhteiden perusteella voimme löytää tien eteenpäin, Maria Nilsson Tengelin sanoo.
Maria Nilsson Tengelin, fyysikko ja tutkija RISE-tutkimuslaitoksella.
Huolelliset tutkimukset
Maria Nilsson Tengelin työskenteli yhdessä Gävlen yliopiston Annika Jägerbrandin ja yhdysvaltalaisen Penn State -yliopiston Alp Durmusin kanssa projektissa »Energiatehokas ulkovalaistus pienemmällä valosaasteella«. Projektissa rakennettiin testialue kävely- ja pyöräilyreitille luontokohteeseen Boråsin laitamille Etelä-Ruotsissa. Viikon aikana olemassa olevat valot sammutettiin ja tilalle pystytettiin tilapäiset pylväät Fagerhultin valaisimilla. Valaisimissa oli eri värilämpötiloja: neutraali valkoinen (3000K), lämmin valkoinen (2200K) ja oranssi (1800K).
Jokainen valaisin oli varustettu kahdella eri tyyppisellä optiikalla. Niistä toinen antoi laajan valonjaon ja toinen häikäisysuojatun valon, joka antoi valoa enemmän tielle ja tuskin lainkaan sivuille. Näin oli mahdollista tarkastella erilaisia värilämpötiloja sekä kapeaa ja leveää valonjakoa eri yhdistelmissä. Asennusta arvioitiin perinteisillä maanpäällisillä valaistusmittauksilla ja uudella menetelmällä, jossa valon leviämistä taivaalle ja kauemmaksi ympäristöön mitattiin dronella. Tutkimuksessa 56 ihmistä pyydettiin kävelemään tietä pitkin ja täyttämään kysely heidän kokemuksistaan valaistusympäristöstä eri valaistusasetuksilla.
Kuva on Simrishamnista, jossa Fagerhultin valaistus valaisee kaupunkia.
– Osallistujien piti muun muassa kertoa, mistä valaistuksesta he pitivät eniten ja olisivatko he valmiita tekemään henkilökohtaisia myönnytyksiä, jos siitä olisi hyötyä ympäristölle. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten valosaasteen määrää voidaan mitata luotettavasti ja miten voimme vähentää ulkovalaistuksen negatiivisia vaikutuksia ja tehdä samalla valaistusympäristöstä riittävän hyvän ihmisille, Maria Nilsson Tengelin kertoo.
Ehdoton enemmistö osallistujista piti enemmän valkoisesta valosta (2200K ja 3000K) ja vain hyvin pieni osa ilmaisi pitävänsä oranssista valosta. Kysyttäessä, voisivatko he hyväksyä muun valaistuksen ympäristö-/energiasyistä, kasvoi niiden prosenttiosuus, jotka voisivat ajatella oranssia valaistusta.
– Kenttäkoe osoitti, että 1800K heikentää näkyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta, ja naisten mielestä ympäristö tuntui yleisesti vähemmän turvalliselta. Oranssin valon hyväksyntä kuitenkin kasvaa tiedettäessä, että ekologisiin vaikutuksiin kiinnitetään enemmän huomiota.
"Kenttäkoe osoitti, että 1800K heikentää näkyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta, ja naisten mielestä ympäristö tuntui yleisesti vähemmän turvalliselta. Oranssin valon hyväksyntä kuitenkin kasvaa tiedettäessä, että ekologisiin vaikutuksiin kiinnitetään enemmän huomiota." Maria Nilsson Tengelin, RISE
Uusi mittausmenetelmä
Seuraava yhteistyöhanke koskee mittausmenetelmien jatkokehitystä. Tavoitteena on kehittää uusi menetelmä valohohteen arvioimiseen ja mittaamiseen suojelun arvoisissa kaupunkiympäristöissä ja vesistöissä.
– Tarkkailemme, millä pisteillä ja parametreilla ja kuinka monta mittausta on tehtävä, jotta valon ympäristövaikutusten arvioinnin tarkkuus ja luotettavuus voidaan varmistaa.
Hankkeen on myös tarkoitus määritellä, mitä standardiin pitäisi sisällyttää. Tällä hetkellä valoa mitataan keskittyen siihen, miten se täyttää tehtävänsä ihmisille – kulkuväylillä ja miten se heijastuu vastaantulevien ihmisten kasvoihin – ja niin, ettei se häikäise tai häiritse ympäristössä olevia ihmisiä. Hajavaloa ei kuitenkaan mitata geometrioilla ja tasoilla, jotka voivat olla tärkeitä eläimille ja kasveille. Nykypäivän standardit perustuvat ihmisten kokemiin raja-arvoihin, mutta uudet kynnysarvot on suhteutettava myös eläimiin ja luontoon.
– Useimmiten tavoitteet ovat hyvät, mutta meillä ei ole vielä tarpeeksi näyttöä voidaksemme kertoa, miten niitä tulisi mitata tai edes mihin niiden pitäisi liittyä. Ekologisia tutkimuksia tehdään vuosittain, mutta niitä ei useinkaan ole suunniteltu niin, että tuloksia voidaan käyttää valaistussuunnitteluun. Uusilla ohjeilla ja viimeistellyllä standardilla meillä olisi paremmat edellytykset, ja toivottavasti saisimme aikaan suuremman vaikutuksen, toteaa Maria Nilsson Tengelin lopuksi.
Tämä on toinen osa kolmesta Bioinclusive Lightning -valaistusta käsittelevästä artikkelisarjastamme. Seuraavalla kerralla tapaamme Fagerhultin ulkovalaistuksen tuotepäällikön Henrik Sandqvistin, joka kertoo, kuinka mukautamme valaistusratkaisumme vastaamaan niin ihmisten kuin eläintenkin tarpeita. Edellisen artikkelin löydät täältä.
Annika Jägerbrand (Gävlen Yliopisto), Maria Nilsson Tengelin (RISE) and Henrik Sandqvist (Fagerhult).
Hyvä valo — miten otamme ympäristön huomioon?
Bioinclusive Lightingilla huomioimme ympäristön ja sen, miten minimoimme valaistuksen vaikutusta siihen. Vastuullisen valaistuksen ytimessä on oikea valo oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
Lue lisääAiheeseen liittyviä uutisia
Uusi tekniikka ja älykäs ohjaus viitoittavat tien tulevaisuuden ulkovalaistukselle
Kaikki sähkövalo tuotetaan meidän ihmisten toimesta ja ihmisiä varten. Tutkimus keskittyy nyt tärkeisiin kysymyksiin: valaisemmeko ulkoympäristöjä muiden lajien kustannuksella? Ja miten luomme turvallisen ympäristön, joka on tasapainossa ekosysteemin kanssa ja tuottaa mahdollisimman vähän valosaastetta? Ulkovalaistus pidentää päivää ja sitä tarvitaan luomaan turvallisuutta ja viihtyisiä ympäristöjä myös pimeällä. Mutta kaikkea väärin suunnattua, väärään vuorokaudenaikaan käytettyä tai turhaa valoa voidaan pitää valosaasteena. Lisäksi se on energiantuhlausta ja voi vaikuttaa haitallisesti niin ihmisten hyvinvointiin kuin eläinten elinympäristöihin. – Olemme keskellä nopeaa kehitystä, jossa biodiversiteetti on uhattuna. Se on suurelta osin ihmisen aiheuttamaa, ja valaistus on yksi myötävaikuttava tekijä. Jotkut eläimet ovat kiinnostuneita valosta ja toiset välttelevät sitä, mikä voi luoda epätasapainon ekosysteemiin, sanoo Henrik Sandqvist, Fagerhultin ulkovalaistuksen tuote- ja sovelluspäällikkö. Henrik Sandqvist, Product and Application Manager Outdoor Lighting, Fagerhult Nykyään on kuitenkin olemassa rajoitetusti standardeja, jotka määrittelevät, millaista valaistusta missäkin ja milloinkin tulisi käyttää. Bioinclusive Lightingissa on kyse hyvästä valosta ihmisten hyvinvoinnille ja kaupunkien kehitykselle – mahdollisimman vähäisellä vaikutuksella biodiversiteettiin. – Valaisinvalmistajana olemme tietoisia siitä, että edistämme valon määrän lisääntymistä. Juuri siksi mekin voimme olla osa ratkaisua. Seuraamme tutkimuksia ja ohjaavia standardeja ja kuuntelemme niitä, jotka tietävät meitä enemmän. Haluamme olla askeleen edellä ja tuotekehityksessä mielessämme on aina Bioinclusive Lighting. Evolume 1 -valaisimiamme on käytetty myös yhdessä Gävlen yliopiston ja RISE:n kanssa tehdyssä tutkimuksessa, ja teemme mielellämme yhteistyötä muiden kanssa tulevaisuuden ratkaisujen löytämiseksi. Hämärämpi valoympäristö Nykyään noin 80 prosenttia maailman väestöstä ei näe tähtitaivasta. Syynä on taivaalle heijastuva valohohde. Ilmiötä on vaikea mitata, mutta kuten muullakin valosaasteella, sillä voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön. – Aivan kuten sammuttaessamme valot huoneesta poistuessamme, ulkovalaistus tulisi pystyä sammuttamaan tai himmentämään, kun ketään ei enää ole lähistöllä. On selvää, että oikealla valolla oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, on tärkeä rooli. Henrik Sandqvistin lainaus Koska valaistus voi vaikuttaa lajien elinympäristöihin, valaistuksessa on otettava ekosysteemi paremmin huomioon. Kun vaihdat tai asennat uutta valaistusta, on tärkeää kysyä: Mikä on valaistuksen tarkoitus? Miten se vaikuttaa ympäristöön, ihmisiin, eläimiin ja luontoon? – Perusajatuksenamme on, että kaikella valaistuksella on oltava tarkoitus sekä oikeat ominaisuudet ja voimakkuus. Sen määrää on säädettävä ja suunnattava vain sinne, missä sitä tarvitaan. Koska valon ominaisuuksia ohjaa sen spektrijakauma, haluamme välttää valoa alemmilla aallonpituuksilla. Siksi yleinen suositus on käyttää mahdollisimman lämmintä valoa. Annika Jägerbrand (Gävlen yliopisto), Maria Nilsson Tengelin (RISE) ja Henrik Sandqvist (Fagerhult). Mukautuvalla valaistuksella voidaan säätää valonvoimakkuutta ja spektrin jakautumista. Lisäksi aika- ja läsnäolo-ohjaus mahdollistavat valaistuksen käyttämisen juuri silloin, kun sitä tarvitaan. – Tämä ei ole mitään uutta, emmekä ratkaise kaikkia ongelmia hetkessä. Hyvä alku on kuitenkin ottaa avuksi valaistussuunnittelija, jolla on hyvät tiedot ulkovalaistuksesta ja joka osaa katsoa kokonaisuutta ratkaisuja tehdessään. Keskitymme edelleen osallistavan lähestymistavan löytämiseen luodessamme valoa ihmisille tasapainossa ekosysteemin kanssa, toteaa Henrik Sandqvist lopuksi. Tuote keskiössä: Evolume Evolume-valaisinsarjalla on hyvä valomukavuus, ja se on nyt saatavana useampana vaihtoehtona ja useammalla värilämpötilalla: 2700K, 2200K ja PC Amber sekä mukautuva valo. Tämä tarkoittaa, että voimakkuus, aallonpituusjakauma ja valonjako voidaan mukauttaa tarpeen, ajan ja läsnäolon mukaan. Lisäksi se tarjoaa hyvät mahdollisuudet ottaa eläimet ja luonto paremmin huomioon.