Vähemmän valoa, älykkäämpi ohjaus ja lisää ekologisuutta

Valaistujen pintojen määrä kasvaa niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin, ja nykyään on enää vain harvoja paikkoja, joihin sähkövalaistus tai valohohde ei vaikuta.

Annika Jägerbrand tutkii Gävlen yliopistossa Tukholman pohjoispuolella muun muassa kestävää kaupunkikehitystä ja valosaastetta sekä sen vaikutuksia lajeihin ja ekosysteemeihin. Hän on alan vaikuttaja niin Ruotsissa kuin kansainvälisestikin ja nykyisin työn alla on  standardointi, joka näyttää päättäjille suunnan suojelunarvoisen luonnonympäristön valaistukseen. 

Historia toistaa itseään

1900-luvun alussa kysymys kaupunkivalaistuksen lisääntymisestä oli yhtä ajankohtainen kuin nykyäänkin. Annika näyttää lehtileikettä viime vuosisadan vaihteesta, jolloin sähkökatuvalot alkoivat valaista Tukholmaa.

– Kuten huomaamme, valon määrä haluttiin pysyvän »yhtä kirkkaana kuin päivällä«. Monet näistä tiedostamattomista uskomuksista hallitsevat ajatteluamme vielä tänäkin päivänä, sata vuotta myöhemmin. Nykyään pelkästään Tukholman kaupungissa on 150 000 valonlähdettä, ja määrä kasvaa vuosittain. Kun uusia alueita ja teitä rakennetaan, valaistu alue yleensä kasvaa, minkä seurauksena häiriövalo vaikuttaa negatiivisesti luontoon ja lajeihin.

Suuri osa ongelmasta on yhteisten ohjeiden tai rajoitusten puuttuminen optimaaliselle ja oikeanlaiselle valolle sekä ihmisille että eläimille. – Meillä ei ole esimerkiksi standardeja, jotka estävät valon heijastumisen horisonttiviivan yläpuolelle lukuun ottamatta tievalaistusta, jota säännellään jossain määrin. Se on outoa, sillä se on valtavaa energian tuhlausta ja tuottaa valohohdetta ja paljon valosaastetta. Se näkyy selvästi myös satelliittikuvissa. Yleisiä kansainvälisiä ohjeita on olemassa, mutta Ruotsin päättäjät käyttävät niitä harvemmin. 

Kysymys valosaasteen ekologisista seurauksista otettiin vakavasti esille 2000-luvun alussa. Ensimmäiset tutkimukset eivät kuitenkaan perustuneet näyttöön vaan enemmänkin havaintoihin.

 – Koska mitattavia tutkimuksia ei tehty, on tulosten julkaiseminen ja vertailu vaikeaa. Nykyään on löydettävissä laajoja vaikutuksia suuriin ryhmiin, kuten hyönteisiin, lintuihin ja lepakoihin, mutta niitä ei vieläkään nosteta tarpeeksi esiin valaistuksen yhteydessä ja vaikutusten välttämiseksi.

Asiassa eteenpäin pääsemiseksi tarvitaan selkeitä kynnysarvoja ja parempaa ymmärrystä sähkövalon vaikutuksista eri lajeihin pimeässä.

– Kansainvälisissä keskusteluissa painopiste on helposti astronomisessa valosaasteessa ekologian sijaan. Nämä eivät kuitenkaan ole aivan samantyyppisiä tapahtumia. Tähtitieteilijät keskittyvät ylöspäin heijastuvaan valoon ja matalampien värilämpötilojen käyttöön. Ekologiassa on tärkeämpää, että varsinkaan herkissä ympäristöissä ei ole lainkaan valoa ja että erilaisia toimenpiteitä yhdisteltäisiin vaikutuksen vähentämiseksi yleisesti. Tähän emme ole vielä päässeet. 

Ohjaus kolmannen osapuolen tiedoilla

Nykyään on olemassa tekniikkaa, joka tukee sähkövalon käytön vähentämistä, ja kolmannen osapuolen tietoon perustuvalla ohjauksella voidaan välttää ekologisesti herkkiä ajanjaksoja. Valaistusta voidaan säätää kuoriutumisjaksojen mukaan ja muuttolintujen ollessa aktiivisia tai lämpötilaan perustuen. Esimerkiksi hyönteiset eivät ole koko ajan aktiivisia, ja hyvin vähän aktiivisia lämpötilan ollessa alle kymmenen astetta.

– Nykyään on saatavilla paljon luotettavaa tietoa, jos haluaa välttää tiettyjen ryhmien häiritsemisen. Kaikki valaistus on meitä ihmisiä varten, ja meidän on muutettava lähestymistapaamme ja myönnyttävä kompromisseihin siitä, että ulkotilat olisivat maksimaalisesti valaistuja ympäri vuorokauden. Lisäksi monia meistä häiritsee makuuhuoneisiin heijastuva valo, joten huomioivammalla valosuunnittelulla voisi olla useita etuja. 

     Valaistus on kuitenkin asia, joka koskettaa. Siinä missä kansalaiset haluavat usein lisää valaistusta ja kirkkaampia ulkoympäristöjä esimerkiksi talojen ympärille tai kävely- ja pyöräteiden varrelle, ekologit haluavat suojella suojeltuja lajeja ja luontoa.

– Ekologille kyse on sen pohtimisesta, miten elinympäristöt voidaan säilyttää luonnollisesti pimeinä. Siksi tarvitsemme tällä hetkellä lisää tutkimusta hyvän tasapainon ja huomioivamman valaistuksen löytämiseksi eläimille ja luonnolle, Annika Jägerbrand päättää. 

Tämä artikkeli on osa kolmesta artikkelisarjassamme "Bioinclusive Lighting" - valaistusratkaisut, jotka vastaavat ihmisten valontarpeeseen tasapainossa ekosysteemin kanssa. Seuraavassa artikkelissa tapaamme RISE:n tutkijan Maria Nilsson Tengelinin, joka kertoo kenttätutkimuksesta, johon Fagerhult osallistui.